Mitä on pelastuminen?
Mitä on pelastuminen?

Mitä on pelastuminen?

Kirjoittanut: Tom Harris | Julkaistu: 10. huhtikuuta 2013

Mitä tarkoittaa pelastuminen? Tavallisen käsityksen mukaan pelastus on sitä, että saamme syntimme anteeksi, koska Jeesus kuoli puolestamme. Kyllä, se on aloitus, mutta pelastus sisältää paljon enemmän kuin vain sen.

Kuinka paljon enemmän meidän tulisikaan pelastua

Paavali kirjoitti pelastuksesta Roomalaiskirjeessä 5,10. ”Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut”. (Vanha käännös).


Valitettavasti tätä “paljon enemmästä” ymmärretään vähän. Mitä tarkoittaa hänen elämänsä kautta pelastuminen? Jeesus sanoi, “Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 15,5). Galatalaiskirjeessä 5, 22-23, voimme lukea Hengen hedelmistä, jotka ovat tulos siitä kun oma lihamme ristiinnaulitaan himoineen ja haluineen. Jos olemme täynnä Jeesuksen Henkeä, meillä on voima tehdä se.

Paavali kehottaa meitä Filippiläiskirjeessä 2,12 tekemään peläten ja vavisten työtä pelastuaksemme. Yritämmekö siis omassa voimassamme pelastua? Kaukana siitä! Seuraavassa jakeessa lukee, ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.” Se on Jumalan armoa, koska ilman Häntä olemme voimattomia.

Kaikkihan haluaisivat olla ystävällisiä, kilttejä ja kärsivällisiä, mutta miksi on niin vaikeaa elää niin kaikissa elämän tilanteissa? Se johtuu synnistämme; ylpeydestämme, omasta tahdostamme ja haluista. Kun Jumala tekee työtä meissä, että tekisimme Hänen tahtonsa ja ristiinnaulitsisimme oman tahtomme, on helppo alkaa vastustella ja olla haluton. Siksi Paavali sanoo, Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä.

Täysi pelastus: Valtaa luvattu maa

Raamatusta voimme lukea Israelilaisista, jotka vastustelivat kun heidän olisi pitänyt vallata luvattu maa. Jumalan voimalla he olivat pelastuneet Egyptistä, mutta kun Jumala pyysi heitä taistelemaan vallatakseen Luvatun maan, alkoivat he valittaa, riidellä ja mellastaa. Jos Jumala olisi tuhonnut viholliset heidän puolestaan, he olisivat iloiten ottaneet maan haltuun, koska he näkivät, että se oli hyvä asuinpaikka, jossa kasvoi runsaasti hedelmiä. He kuitenkin kieltäytyivät tottelemasta, se oli liian vaikeata, kaupunki oli liian iso ja maan asukkaat liian suuria. Sen sijaan, että he olisivat saaneet “täyden pelastuksen”, eli päässeet Luvattuun maahan, he joutuivat vaeltamaan 40 vuotta erämaassa.

Jos he olisivat totelleet, kun Kaikkivaltias Jumala vaikutti heissä, olisivat he kukistaneet vihollisensa, aivan niin kuin Joosua profetoi. Kun heidän täytyi kääntyä takaisin erämaahan, muuttivat he mieltään ja halusivat sittenkin vallata maan, mutta Jumala ei tehnytkään enää työtä heidän kanssaan. Heillä ei ollut enää armoa yllään ja vaelluksesta tuli toivotonta. Tästä voimme lukea 4. Mooseksen kirjasta, luvuista 13 ja 14.

Älkäämme siis tyytykö siihen, että olemme tulleet pelastetuiksi Egyptistä, (maailmasta), käyttäen lopun kristityn elämämme vaeltamalla erämaassa, ilman että koskaan valtaamme Luvatun maan – Kristuksen elämän Hengen hedelmineen. Ei, saakaamme siis paljon enemmän osaa tästä “paljon enemmästä” pelastuksesta, olemalla uskollisia ja kuuliaisia Jumalan Hengen vaikutuksia kohtaan. Niin me Hengen avulla voimme tuhota synnin, joka asuu lihassamme. (Room. 8,1) Silloin saamme elää!

Tämä on totinen pelastus!