Lapsen odotukset

Lapsen odotukset

Kirjoittanut: Arild Tombre | Julkaistu: 23. toukokuuta 2013

Kun maailmaan syntyy lapsi, tapaamme seurakunnassa siunata hänet. Tiedämme lapsi käsivarrella seisoessamme, että hän tulee kohtaamaan elämänsä aikana monenlaisia asioita.

Lapsella on monia odotuksia. Tiedämme, että lapset kohtaavat tässä maailmassa myös monia pettymyksiä, haavoja ja tuskia aiheuttavia asioita. Entä sitten me, jotka olemme siunaamassa lasta, olemmeko me niitä, jotka pettävät ja haavoittavat heitä? Huutakaamme yhdessä ei, ja vielä kerran ei!


Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro” luemme Jobista, 6. luvussa, jakeessa 15. Edelleen jakeissa 18-20: Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat. Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä. Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.”

Kokonaisia karavaaneja, matkaseurueita! Kaikki ne tulivat ja pettyivät. He menehtyivät, koska etsivät vettä, jota eivät löytäneet. Puro oli kuivunut. 

Huolenpidon kaipuu

Tässä kohdin on helppo kuvitella ”lapsikaravaaneja”. Lapsia, täynnä odotuksia. Lapsia, jotka kaipaavat rakkautta, lempeyttä, ymmärrystä. Lapsia, jotka etsivät esikuvia, joita voisivat seurata. Mistä muualta he voisivat löytää sellaisia esimerkkejä, jos ei meidän joukostamme, jotka haluamme olla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia ja seuraajia maan päällä? Meillä kaikilla on tässä suuri vastuu. Rakastakaamme ja palvelkaamme Jumalaa, jotta purossamme olisi kaikkina hetkinä vettä, siunauksen virtoja. Älkäämme pettäkö, älkäämme tuottako pettymyksiä. Tehköön aviopuolisoiden, isän ja äidin, välillä oleva rakkaus kodista keitaan, joka ei tuota pettymystä suojaa etsivälle. Samoin seurakunnassa. 

Auta lastasi

Eräässä vanhemmille annetussa kehotuksessa sanotaan näin: Lapsessa sinun Jumalasi antoi itsensä sinulle, jotta sinä voisit antaa itsesi Hänelle. Niin kuin kohtelet lastasi, kohtelet omaa Jumalaasi. Ja: Tue lastasi elämän taisteluissa. Se mikä otollisena aikana laiminlyödään, ei korjaannu vuosienkaan kärsimyksillä. ¹

Ajattele minkä sekaannuksen voin saada aikaan lapsen sydämessä opettamalla häntä kristittyyn elämään ja vaellukseen, jos hän joutuu omassa elinympäristössään jatkuvasti huomaamaan, että elämä ei puhu opin puolesta. Rakkaat ystävät! Huolehtikaamme, että puromme on aina täynnä elävää vettä!

¹ Vapaa käännös Nils Petter Wetterlundin kirjoituksesta ”Sinun lapsesi”. Skjulte Skatter, 1/1931