Tutustu kuuteen henkilöön BCC:stä.

Tutustu kuuteen henkilöön BCC:stä.

Kirjoittanut: Inga M. Larsen | Julkaistu: 23. helmikuuta 2012

Brunstad Christian Church (suom. Brunstadin Kristillinen Seurakunta) on aktiivinen seurakunta, jossa tapahtuu viikon aikana valtavan paljon. Tutustu kuuteen henkilöön Østfoldin seurakunnasta ja seuraa heidän viikkoaan. Lue aiheeseen liittyvä artikkeli Viikko Brunstad Christian Churchissä

Sigve Hansen (10):

Olen 10-vuotias. Minulla on 7 sisarusta; 5 siskoa ja 2 veljeä. Olen viidennellä luokalla Hornnesin koulussa Sarpsborgissa. Viihdyn hyvin koulussa. Eniten olen kiinnostunut taikatempuista ja magiasta. Tykkään myös rakennella legoilla ja olla ulkona. 

 

 

Sandra Østberg (17):

Olen 17-vuotias. Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta; veli ja sisko. Minulla on ihana perhe.

Urheilulajeista harrastan jalkapalloa ja lentopalloa. Niitä on siistiä pelata ja pidän niistä! On erityisen mukavaa, kun on monia mukana, silloin meillä on tosi hauskaa. Soitan myös huilua! Olen soittanut siitä lähtien, kun täytin yhdeksän vuotta, joten sitä on jatkunut jo useita vuosia.

Nyt olen ensimmäistä vuotta Glemmen toisen asteen koulussa. Ensi vuonna aion pyrkiä opiskelemaan ambulanssin kuljettajaksi. Koulun ohella minulla on kaksi siivoustyötä. Muuten olen aktiivisesti mukana kaikessa, mitä seurakunnassa tapahtuu.

Alexander Tombre (20):

Olen 20 vuotta vanha. Tulen perheestä, johon kuuluu yhdeksän henkilöä; olen kolmanneksi vanhin seitsemästä lapsesta. Minulla on kolme veljeä ja kolme siskoa. Arkipäivisin käyn koulua, joka tähtää kirvesmiehen tutkintoon. Valmistun kesään mennessä. Vapaa-ajalla harrastan urheilua, musiikkia (trumpetin poittoa) ja sisarusten ja ystävien kanssa olemista.. 

Olen pienestä pitäen rakastanut seurakuntaa ja kaikkea sitä, mitä saamme siellä kokea. Pienenä en ymmärtänyt niin paljon siitä, mitä kuulimme kokouksissa, mutta kun tulin 11-12-vuotiaaksi, aloin ymmärtää enemmän siitä, mitä kuulimme ja tunsin, että tietyillä alueila Jumala halusi vaikuttaa minussa. 

Muistan, että erityisesti koulussa, oli paljon huonoa puhetta ja muitakin asioita, joista tunsin, että ne olivat sellaisia, joissa minun ei olisi pitänyt olla mukana. Mutta vaikka tiesin, että se oli väärin, en kyennyt erottumaan, vaan seurasin toisten mukana. Mutta eräässä nuortenkokouksessa Brunstadilla, kun olin 13-vuotias, tein kunnon päätöksen, että nyt saisin voiton omasta synnistäni, ja sain kääntyä illan rukouskokouksessa. Silloin sain kokea, että Jumala antoi minulle tarvittavan voiman voittaa vihdoinkin. Sain kokea, että Jumala todella auttoi minua, ja saan apua Jumalalta edelleen joka päivä, ja siitä olen iloinen, sillä ilman sitä en voi voittaa syntiä.

Silje Drageseth Schmidt (29):

Olen 29-vuotias ja naimisissa Ron Smithin kanssa. Meillä on viisi ihanaa lasta; kolme poikaa ja kaksi tyttöä.

Vartuin Pohjois-Vestlandetissa, pienessä kylässä, jonka nimi on Selje (aivan Måløy:n vieressä). Se sijaitsee aivan avomeren lähellä, Vestkappin vieressä. Minulla oli hyvä lapsuus, mutta en ollut seurakunnassa, vaikka äitini oli kasvanut seurakunnassa. Hän tapasi isän ollessaan 18-vuotias ja he menivät naimisiin. Äitini sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana. Voin ajatella, että oli suuri muutos muuttaa vapaasta, mukavasta ja musikaalisesta perheestä kauas kylmään Vestlandetiin, missä ihmiset olivat hieman sulkeutuneita. Mutta hän säilytti räiskyvän persoonallisuutensa ja positiivisen näkemyksensä seurakunnasta, jonka hän on tartuttanut meihin lapsiin ja myös useisiin kyläläisiin.

Kun on kyse harrastuksista, niin oikeastaan ainoat kiinnostuksen kohteni ovat yhteys toisten ystävien kanssa, jotka elävät taivaallisen kutsumuksensa mukaan ja kaikki, mitä seurakunnassa tapahtuu, eikä vähiten rakas mieheni ja lapset! On myös mukava saada vieraita! Mikään ei ole mukavampaa kuin istua keskustelemassa hyvien ystävien kanssa ja vahvistaa toinen toistaan uskossa.. ajattele.. meillä, joilla on taivaaallinen kutsumus, on silloin todella mielenkiintoinen keskustelunaihe! 

Arild Ådalen (53):

Asun pienellä maatilalla Sarpsborgin keskustassa. Olen ollut naimisissa rakkaan Majan kanssa 31 vuotta. Yhdessä olemme saaneet viisi tytärtä ja seitsemän poikaa.(Yhdeksäntoista lastenlasta) 

Meillä on iso perhe, josta olen todella iloinen. Minulle on aina ollut suuri ilo viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä perheen kanssa ja olla mukana lasten kanssa urheilutapahtumissa ja koulun tilaisuuksissa.

Päivisin työskentelen vuokrausyrityksessämme, missä olen tekemisissä monien asiakkaiden, hyvien ystävien ja loistavien työntekijöiden kanssa.

Lapsuuteni oli valoisaa ja hyvää aikaa kotona yhdessä isän, äidin ja kahdeksan sisaruksen kanssa. Siellä opin jo varhain työnteon. Yhdessä säästimme rahaa, jotta voisimme matkustaa Brunstadille, kun siellä oli konferenssi. Nämä matkat olivat ilman muuta vuoden kohokohtia.

Kun olin 16-vuotias, oli ajanjakso, jolloin elämäni oli vähän raskasta ja minua vaivasivat monet tuhoisat ajatukset. Noihin aikoihin istuin kokouksessa Brunstadilla ja kuuntelin Aksel Smithin yksinkertaista puhetta, missä hän sanoi: - Onko sinulla raskasta? Siitä sinulla on mahdollisuus tulla täysin vapaaksi uskomalla Jumalan täydelliseen johdatukseen elämäsi suhteen!

Tähän tartuin uskossa koko sydämestäni. Se täytti tyhjyyden ja antoi minulle elämänhalun ja näyn tulevaisuudesta. Tämä avasi minulle tien, jotta voin jatkaa työtä pelastuakseni ja saada raivattua pois kaikki taipumukset ja synti, jonka olen perinyt ihmisenä.

Päättäväisen työn kautta olen saanut armon saada enemmän ja enemmän osaa Kristuksen elämästä. 

Elisabeth Gangsø (71):

Asun huoneistossa lähellä Furuheimia; tarkemmin Sellebakkassa. Olen syntynyt vuonna 1940.

Nuorena työskentelin peruskoulun opettajana kolme vuotta, sen jälkeen työskentelin useita vuosia työpsykologin konttorissa Fredrikstadissa, ja myöhemmin työvoimatoimistossa työnvälittäjänä. Tämä oli ennen kuin menin naimisiin Selmerin kanssa, joka oli leskimies, vuonna 1985. "Kaikki Jumalalle" oli meidän elämämme, ja meillä oli valtavan hyvä yhdessä kaikki ne vuodet, jotka saimme olla yhdessä ennen  kuin hän kuoli vuonna 1998. 

Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen yhden tytön ja pojan isoäiti; he molemmat tulevat Kolumbiasta. Sen lisäksi olen kahden lapsen isoisoäiti. Se on aivan uskomatonta!

En varttunut sen julistuksen alla, jota me kuulemme seurakunnassa, mutta minulla oli kaipaus sydämessäni tähän elämään jo lapsesta lähtien. Kun täytin 20 vuotta, olin mielestäni tullut niin vanhaksi, että minun tulisi kääntyä. Mielestäni oli epävanhurskasta elää koko elämä omien himojensa mukaan ja antaa sitten tyhjän elämän rippeet Jumalalle.

Nyt elän hiljaista ja rauhallista elämää eläkeläisenä ja sanon usein, että minulla ei ole koskaan ollut asiat niin hyvin kuin nyt. Niin kai käy, kun on yksi asia silmien edessä; nimittäin syvempi pelastus joka päivä. Kokoukseen tuleminen, missä Jumalan Henki on läsnä, on minulle numero yksi; näin minulla on ollut kaikkina vuosina.